mikä kesä

Ei tunnu vieläkään yhtään kesältä vaikka on jo melkeen puolet siitä menny. Nukun päivät ja valvon yöt, sen takia ehkä. Tää taitaa olla ainut päivä koko loman aikana kun istun koko päivän kotona ja vahdin pikkusia. Huomenna voi vissii taas vähän rellestää tai jotain sinne päin. Enää pari päivää ja on summer up!! Ei mulla oo kyllä ees lippua vielä ja lauantai aamuna ois taas lähtö mökille viikoks. Ehkä tää alkaa jossain vaiheessa tuntua kesältä.

juhannus 2013

Eipä löydy yhtäkään kuvaa juhannuksesta, jonka vietin tänä vuonna kavereiden kanssa keskustassa. Olin vähän sitä mieltä etten jaksa lähtee minnekkään koska on tullu nukuttua tosi huonosti viime aikoina, eikä oikeestaan ollu ketään kenenkans oisin lähteny ku monet peru. Lopulta kuitenki meit oli tarpeeks iso porukka ja kunhan ravattiin karis > satama väliä koko ilta/yö. Ihme sinänsä ite olin selvinpäin ja oon ollukki tässä monet kerrat vaan kattomassa ku muut juo, ei siinä mitää.

Tähän mennessä kesän aikana oon kiertäny juhlia ja niitä tuun myös kiertämäänki pitkin kesää. Oon ollu melko vähän kavereitten kanssa, tykkään istuu enemmän kotona kattomassa leffoja.. Hah ehkä mä otan itteeni vielä niskasta kiinni. Huomenna ois pikkuserkun rippijuhlat ja pääsen vihdoin moikkaamaan sukulaisia joita ei oo pitkään aikaan nähny. Välillä ei ees tunnu yhtään kesältä, mut ehkä tää tästä vielä!

ehkä pelkään pahinta tai vaadin parasta

daaark, uuet hiukset 

letkee meno

musiikkia ja makoilua

päättärit ja peruskoulu ohi

mama ja dädi toi tuliaisia virosta :p

Ensimmäinen kesäloma viikko on jo ohi ja uus alotettu aika synkästi. Ukkostaa ja sataa minkä kerkee, välillä vähän selkenee. No, ääh sateetki kuuluu kesään ja voi joskus istua kotonaki ja ottaa vaa rennosti! Paljon suunnitelmia kesälle joista ainaki puolet pitäis toteuttaa. Ainut ärsyttävä asia on se että kaverit täysin muuttunu ja tähän pitää vaan tottua. Aina ei saa kaikkea mitä haluaa vaikka parasta kannattaaki toivoa!

take me back to the start..

''I know there's something in the wake of your smile

I get a notion from the look in your eyes yeah

You've built a love but that love falls apart

Your little piece of heaven turns too dark''

Miten asiat onkaan päässy muuttumaan viime syksystä ja niistä kaveripiireistä. Jokainen päivä oli erilainen ja oli kiva lähteä ulos, koska aina ties mitä sielä odottaa. Oli päiviä, jolloin pysty vaan soittamaan kaverille että mä tuun nyt teille. Tai ne ajat ku tehtiin kaikkea väärää ja koitettiin paeta seurauksia. Oli täydellinen porukka, pidettiin toisista kiinni eikä ketään jätetty ulkopuolelle. Tehtiin kaikki yhdessä ja kärsittiin yhdessä. Kaikki oli periaatteessa täydellistä. Ei huolia, ei murheita, ei mietitty mitä tehtiin, annettiin vaan mennä. Jokaisella päivällä oli joku tarkoitus ja aina pidettiin suunnitelmista kiinni. Oltiin kaikki erottamattomat.

''Oh, thinkin' about all our younger years

There was only you and me

We were young and wild and free

Now nothin' can take you away from me

We've been down that road before

But that's over now''

''I will not break the way you did,
You fell so hard
I've learned the hard way
To never let it get that far''

Sitä olis aina valmis tekemää mitä vaan, että sais ne kaikki hyvät ajat takasin. Tai edes osittain sais pidettyä niistä kiinni. Ne ystävät olis vieläkin kunnolla vierellä ja vois huoletta soitella että nyt lähetään ulos yhdessä. Nykyään asiat vaan hajoaa käsiin niin nopeasti, jos kaikki ei vedä samaa köyttä. Kaikki löytää uusia ystäviä vanhojen tilalle ja enää jää jäljelle vaan muistot. Silti kun kävellään vastaan katsotaan ja muistetaan, että me oltiin joskus parhaita kavereita. Oltiin ne erottamattomat. Asioiden eteen saa tehdä paljon, ettei joudu luopumaan mistään tärkeästä. Unelmista kiinni pitäminen on vaikeaa, mutta siihen pystyy jos oikeasti yrittää. Kaikkiin kysymyksiin on sama vastaus. Sitä vaan haluis kerätä ne vanhat koolle ja sanoo kaikki mitä on jo pitkään halunnu sanoa. 

''Nobody said it was easy

It's such a shame for us to part

Nobody said it was easy

No one ever said it would be this hard''

' viestii on muokattu viimeks eilen, et säkään oo sama ku ennen '

Joka päiväinen yksinäisyyden tunne. Ei mitään hajua mistä tää taas johtuu vai katooks multa oikeesti ystävät ympäriltä. Aina hehkutan kuinka ihania mun ystävät on ja silti niitä vaan katoilee. Ei oo ketään kenelle mennä kertomaan kaikki päivän tyhmimmätki tapahtumat tai huolet. Ei oo ketään ketä kiinnostais yhtään miten päivä on menny tai mitä on tapahtunu. Tää kuulostaa niin tyhmältä mut en vaan osaa selittää tätä tunnetta. Ihanku joutuis väkisin tunkemaan johonki porukkaan ettei tarvis olla yksin.

Treenit ja tytöt saa vaa aina hymyn huulille väkisin. Treeneihin haluu aina mennä vaikka pää kolmantena jalkana. En tiiä siihenkää syytä, se vaan tuntuu oikeelta. Ne onnistumisen tunteet ja se hyvän olon tunne ku on raatanu ja pääsee omaan sänkyyn nukkumaan. On päiviä jolloin haluis lukittautua neljän seinän sisälle eikä lähtee ikinä ulos. Niitä päiviä on nykyään liian paljon. Ei sillä että kaikki ihmiset ois kadonnu mun elämästä, mut tosi monet. Jään paljosta paitsi ja ulkopuolelle syystä tai toisesta. Uskon että tää kaikki johtuu siitä, et haluisin vaan mennä ajassa takasin enkä eteenpäin. Mä ite oon tosi poissa oleva ja outo. Erilainen ja mielialanvaihtelut kuuluu nykyiseen elämään. 

23.4.2013

Oon taas sillein vahingossa unohtanu käydä tänne kirjottelemassa, vaikka oikeesti taitaa vaan pää olla niin tyhjä ettei oo mitään kirjotettavaa. Innostus kaikkeen on täysin lopahtanu paitsi kavereitten kanssa hengailu tuntuu joka päivä vaan parhaimmalta idealta. Sen huomaa kyllä myös mun koe numeroista, mut myös ihmettelen tota pääsykoe juttua!!! En päässy sinne minne ykkösenä hain ja oisin halunnu ihan really, mut minkäs voi ku ei tehny tarpeeks töitä. Mun elämä taitaa olla pelkkää hölläilyä ja rahan tuhlausta. Kävin ryöstämässä Erikan vaatekaapista tollasen ihanan neuleen ja huomenna vietellääki sit neidit sweet sixteen partyi haha. Käydää myös stuntti tyttöjenkanssa Tiirismaan koulussa opettamassa vähän cheerleadingia, saas nähä mitä siitä tulee! Nyt taidan mennä tekemää läksyjä ja sit voisin lähtee käymää juoksemassa vähän.

2.4

Paras pääsiäinen varmaan koskaan ja mahtavat ilmat ollu. Ei oo kyllä paljoa huvittanu kotona istua kun ilmat on mahtavat eikä kouluun tarvinnu mennä. Oli ihan täydelliset 4päivää ja seura oli kyllä hyvää myös, ei missään valittamista. Tuli pidettyä kivaa ja välillä tapahtu sellasia ei niin kivoja juttuja. Välillä sitä miettii miks asuu lahessa, ku aina sattuu ja tapahtuu. Myös koulu alko ihan ok, mitä nyt käväsin terveydenhoitajalla ja makasin pulpeteilla puol kuolleena. Näytin toosi kuolleelta ja olin myös sellasella tuulella. Kolmen jälkeen suuntasin veljen kämppään siivoilemaan, kaikki tiskit tiskasin ja kämppä kiils parin tunnin jälkeen. Viikonloppua vietänki siis veljen luona, en tiedä oonko yksin vai lähteekö jokunen tytsy seuraks, saas nähä. Pitää tästä varmaan mennä lukemaa äidinkielen kirjaa että sais sen luettua torstaihin mennessä ja kuumeenki vois mitata ihan varmuuden vuoks.. 

26.3

Ei oikeen tunnu olevan mitään sanottavaa, pää täys asioita joista tahtois puhua jollekki. Kevät on tulossa niinku moni on varmasti huomannukki, mä ootan vaan ajokelejä. Haluun nopeesti eroon tosta loskasta ja kylmästä tuulesta. Kaipaan elämää n.3kk taaksepäin ku kaikki oli ihan täydellistä. Oli luottamus kaikkiin ja kaikkeen, ei huolia ei murheita, oli ihmisiä keneen turvautua. Päivä päivältä kuitenki kaikki alkaa kadota, valitettavasti musta tuntuu että on enää yks ihminen vierellä kenee voin luottaa aina ja ikuisesti. Yks ihminen, joka on luvannu olla ikuisesti mun puolella. Oon kieltämättä ollu tosi tosi huonolla tuulella viimeset kaks kuukautta. Kaikki energia tuntuu menevän siihen ihmisille kiukkuilemiseen ja huutamiseen. Omassa asenteessa on paljon parannettavaa, mut vaikeeta se on. On päiviä, jolloin haluis vaan käpertyä peiton alle ja unohtaa kaiken muun. On päiviä, jolloin oon täysin omissa maailmoissa. Outoja tuntemuksia ja itkupotkuraivareita ilman mitään kunnon syytä. Lapsellista eikö? Sellasta se nykyään on!

..sit jäädään miettii, mitä sainkaan aikaan

Liian myöhään aina miettii mitä on tullu sanottua ja tehtyä. Koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan ja silti lauotaan ei niin mukavia sanoja ihmiseltä ihmiselle. Aina ei vaan tajua lopettaa ajoissa ja lopulta tajuaa että on tehny suuren virheen. Voi menettää rakkaan ihmisen tai välit voi mennä pahasti solmuun turhien huonojen tekojen takia. Jos oikeesti välittää ihmisestä, kannattaa sanoo se niin pian ku mahdollista sillä huomenna voi olla jo liian myöhästä. On ihmisiä, jotka tajuu laskee kymmenee ennenku sanoo yhtään mitään. Suurin osa taas sanoo mitä sattuu eikä mieti seurauksia. Tottakai, sanot mitä tahansa, joudut silti aina kantamaa vastuun seurauksista. Välien korjaaminen ei oo niin helppoa mitä luulis, eikä ne välttämättä tuu korjaantumaan koskaan. Toisaalta pitää elää päivä kerrallaan, tai niinhän sitä sanotaan. Aina hymy huulilla ja positiivinen asenne päivästä toiseen. Mistä sitä energiaa saa joka päivä, ei ihan ymmärrys riitä.

Osaatko seistä sanojesi takana?

Hah taas oon täälä kirjottelemassa aiheesta, joka saa mut ihan yli kierroksille. Mun päässä kiehuu tällä hetkellä ihan tajuttomasti ja on pakko purkaa ajatuksia. Mä en vaan kertakaikkiaan ymmärrä miten oon taas päätyny tilanteeseen ja menettäny mulle rakkaimman ihmisen. Tää on jo niinku vähän liikaa, ihmisiä tulee ja menee, mut jos oikeesti välittää ihmisestä ni onks siitä pakko luopua? Aina saan miettiä vastauksia näihin typeriin kysymyksiin ja elän pelkkien kysymysmerkkien ympäröimänä. On aivan liikaa asioita selvitettävänä. 

Kieltämättä kyllä, osaan itekki olla se joka pilaa asiat. Mut mä oon ihminen, joka myös katuu tekojansa ja pyytää anteeksi. Mä haluan korjata asiat aina parhaaks, jos oon jonku virheen tehny. Sitä en ymmärrä, että jos on asioita selvitettävänä, ni mikä vittu siinä on ettei voi vastata ku jotain sanon. Aivan sama onko mitään sanottavaa, vois silti olla vähän ystävällisempi ja vastata tai sanoa silleen kauniisti etten halua nyt puhua kanssasi asiasta. Mutta kun ei mene perille. Saa ite jankata asioista ja lopulta ite joutuu luovuttamaan. Ei, mä en ole luovuttaja enkä tule olemaan. Tiedän ihmisillä menee raja jossain ja niin menee myös mulla. Mä tiedän millanen osaan olla ja millanen ihminen oon. Oo sä mulkku mulle ni mä oon sulle. Lupaan et saat aina samalla mitalla takasin. Asioista pitäis osata keskustella niinku ihminen ihmiselle. 

Aivan sama miltä musta tuntuu, kunhan sulla itelläs on kaikki hyvin. Kunhan sä ite saat käyttäytyä niinku itse haluat. Hei haloo ihan oikeesti, mä ymmärrän mykkäkoulujen pitämisen parin päivän ajan. Valitettavasti mun loman aikana tapahtu niin paljon vastoinkäymisiä, että mua ihan pelottaa lähtee enää pois suomesta. Mä en voi lähtee enää kauas ilman ihmistä joka tukee mua tilanteessa ku tilanteessa. Mä välitän niin paljon ihmisistä, et niistä ei todellakaan helposti luovuta. Päivän aihe taiski olla se, että osaatko seistä sanojesi takana? Jos jotain sanot tai jopa vannomaan ryhdyt, ni mikset voi pysyä niiden sanojen takana. Aivan sama onko siitä kuukaus vai vuos, mä muistan ne sanat aina. Ei sitä niin vaan voida sanoa että painu sä vittuu mun elämästä vaik vasta sanoinki sulle että en voi luopuu susta enää. Ei välttämättä sanatarkkaan näin mutta esimerkkinä nyt silti. Oi kyllä, mä oon vahva ihminen. Kovin moni ei mua tunnekkaa niin hyvin, että tietäis mitä kaikkee mä oon kokenu ja kestän. Asia on silti niin, et ei voi sanoa ihan mitä lystää, jos ei osaa pysyä niiden sanojen takana. Asiat voi aina selvittää puhumalla, ei auta se ettei suostu puhumaan. Kokemuksen sanalla mä tässä vaan puhun.

Mä en haluais olla ilkee ihminen. Tottakai jokaisella on hyvät ja huonot päivänsä, mut ois hienoo jos osais ymmärtää niitä ihmisen huonojaki päiviä. Välillä tulee sanottua mitä sattuu, mutta jos osaa katua niitä sanoja ja tietää mitä oikeesti sydämessään tuntee ni mikäs siinä sitte. Jos ei tavaks ota ni tottakai voi sanoa mitä haluaa. Jokaisen elämä osaa olla yhtä vuoristorataa, mut toisaalta pitäis erottaa se järjen ja sydämen ääni joissain tilanteissa. Silloinku ihminen on onnellinen ei haluu kokee mitään vastoinkäymisiä vaan haluu pitää asiat kasassa. Haluaa pitää kiinni siitä mikä on tärkeintä ja on valmis tekemään mitä vaan sen vuoksi. Ystävät on niin tärkee osa ihmisen elämää, ettei niistä voi luopua ihan noin vaan. Tai vielä läheisempi ku ystävä, ei siitä voi vaan luopua jos huvittaa. Se ei oo niin helppoa mitä luulis. Et sä voi heittää sun vanhempiakaa roskiin sillonku sä et niitä jaksais katella. Jos sun vanhemmat sanoo sulle pahasti tai on ärsyttäviä, ni et sä silloin jätä niitä kokonaa ulkopuolelle sun elämästä. Sä tiedät millasia ne ihmiset oikeesti on ja millasia ne osaa olla. Tässä asiassa ei oo mitään mitä ei vois ymmärtää, asioita pitää vaan osata ajatella oikeella tavalla. Ei välttämättä mitään hyötyä mun saarnasta, niinku ei yleensä ikinä. Mut oikeesti itteensä voi joskus ottaa niskast kii tai kattoo peilii. Se tekee ihan hyvää välillä, kokemuksen äänellä taas sanon.

pika kuulumiset thaimaa

2 viikkoa on menny tosi nopeesti, mut toisaalta ihan hyvä vaa. Mulla on ihan kauhee ikävä kotia ja kaikkea sielä. Ei, tässä paikassa ei oo mitään vikaa, mut ikävöin silti kaikkea koti suomessa. Oon ostellu ihan hirveesti kaikkea kivaa ja aurinkoa oon palvonu joka päivä 4-6h rannalla tai altaalla. Lauantai aamuna lähtee lento phuketin kentältä ja aika eroa kun on se 5h ni ollaan suomessa lauantai iltana, vaikka lento kestääki reilu 10h. Jotku päivät ollu ihan kauheita, henkisesti ja fyysisesti, mut muuten ollu ihan kivaa. Teen vielä tarkemman postauksen tapahtumista ja päivistä sit kotona!

pictures thailand 2013