Ei oikeen tunnu olevan mitään sanottavaa, pää täys asioita joista tahtois puhua jollekki. Kevät on tulossa niinku moni on varmasti huomannukki, mä ootan vaan ajokelejä. Haluun nopeesti eroon tosta loskasta ja kylmästä tuulesta. Kaipaan elämää n.3kk taaksepäin ku kaikki oli ihan täydellistä. Oli luottamus kaikkiin ja kaikkeen, ei huolia ei murheita, oli ihmisiä keneen turvautua. Päivä päivältä kuitenki kaikki alkaa kadota, valitettavasti musta tuntuu että on enää yks ihminen vierellä kenee voin luottaa aina ja ikuisesti. Yks ihminen, joka on luvannu olla ikuisesti mun puolella. Oon kieltämättä ollu tosi tosi huonolla tuulella viimeset kaks kuukautta. Kaikki energia tuntuu menevän siihen ihmisille kiukkuilemiseen ja huutamiseen. Omassa asenteessa on paljon parannettavaa, mut vaikeeta se on. On päiviä, jolloin haluis vaan käpertyä peiton alle ja unohtaa kaiken muun. On päiviä, jolloin oon täysin omissa maailmoissa. Outoja tuntemuksia ja itkupotkuraivareita ilman mitään kunnon syytä. Lapsellista eikö? Sellasta se nykyään on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti