Joka päiväinen yksinäisyyden tunne. Ei mitään hajua mistä tää taas johtuu vai katooks multa oikeesti ystävät ympäriltä. Aina hehkutan kuinka ihania mun ystävät on ja silti niitä vaan katoilee. Ei oo ketään kenelle mennä kertomaan kaikki päivän tyhmimmätki tapahtumat tai huolet. Ei oo ketään ketä kiinnostais yhtään miten päivä on menny tai mitä on tapahtunu. Tää kuulostaa niin tyhmältä mut en vaan osaa selittää tätä tunnetta. Ihanku joutuis väkisin tunkemaan johonki porukkaan ettei tarvis olla yksin.
Treenit ja tytöt saa vaa aina hymyn huulille väkisin. Treeneihin haluu aina mennä vaikka pää kolmantena jalkana. En tiiä siihenkää syytä, se vaan tuntuu oikeelta. Ne onnistumisen tunteet ja se hyvän olon tunne ku on raatanu ja pääsee omaan sänkyyn nukkumaan. On päiviä jolloin haluis lukittautua neljän seinän sisälle eikä lähtee ikinä ulos. Niitä päiviä on nykyään liian paljon. Ei sillä että kaikki ihmiset ois kadonnu mun elämästä, mut tosi monet. Jään paljosta paitsi ja ulkopuolelle syystä tai toisesta. Uskon että tää kaikki johtuu siitä, et haluisin vaan mennä ajassa takasin enkä eteenpäin. Mä ite oon tosi poissa oleva ja outo. Erilainen ja mielialanvaihtelut kuuluu nykyiseen elämään.
voi sua <3
VastaaPoistatää teksti muutti mun käsityksen susta... jotenkin tuli sellainen olo että tahtoisinkin tutustua suhun, olla sulle se sellainen ystävä kenelle voi aina kertoa huolet ja toiveet.
VastaaPoistavaikutit yhtäkkiä niin aidolta ihmiselttä ja ihanalta :(. vaikka tiiänki sut vaa tyylillä "kaverin kaveri" niin silti jokin oli muovannut mulle tietyn käsityksen siitä millainen sä oot.. ja nyt musta tuntuu että olin todellakin väärässä :).