hetkessä kaikki voi muuttuu

' Mustavalkoista pujotteluu tunnelmasta toiseen, mut se on kai se joka tekee must erikoisen.
  Matalapaineen aika, oon taas alhaalla, sillon ku tääl sataa ni sataa sit kaatamalla. '

' Mä pidän sadetta, en aio lähtee uloskaan, mut tuska ja tunteet tuottaa myös tulosta. Viel 
  opin kääntämään tän edukseni, käsitteleen asiat ja selittään ne itelleni. '

Ihan täydellisiä ilmoja ollu nyt, vaikka onki vähän kylmä. En haluis istuu yhtään himassa, vaan
 viettää mahollisimman aikaa ystävienkans vieläku voin. Vähän tyhjä olo, ku ihmisiä vaan katoo 
ympäriltä. Pitää oppii elään asioiden kanssa, ehkä asiat menee niinku on tarkotuski. 
Seuraavat päivät lupasin itelleni istua kotona tekemässä koulujuttuja, en tiiä mitä tästä tulee. 
Kestääkö pää, mut yritän silti.

kukaan ei ole täydellinen

Ketkä ihmiset merkitsee oikeesti jotain mun elämässä, keitä mä ihan oikeesti tarviin, ketkä ansaitsee olla mun 
ystäviä, ketkä osaa olla aina se tuki ja turva, KUKA on se joka satuttaa ja saa mut miettimään näitä asioita.

Tästä on tullu taas yhtä helvettiä, joojoo tiiän ettei mun pitäis tänne avautua, mutta mähän
saan kirjottaa tänne ihan mitä mua huvittaa ilman, että kellään on siihen mitään sanomista.
Jos niin häiritsee niin älä lue tätä tekstiä. Nyt tulee jotain niin sekavaa, mutta asiaa silti.

Viime päivinä, oon tosissani alkanu miettiä tätä kysymystä. Miksi mä menetän sen kaiken mikä 
on mulle tärkeintä? Todellisuudessa, oon tosi positiivinen ja ilonen ihminen. Koitan saada
kaikista asioista ne positiiviset puolet esiin. Ne, jotka tuntee mut parhaiten ni tietää mitä 
tarkotan. Osaan olla oikeesti tosi itsekäs, mut en haluu kellekkään mitään pahaa. En haluu olla 
huono ystävä. Aion olla se ihminen, keneen voi oikeesti luottaa ja kuka pysyy vierellä tapahtu 
mitä tahansa. Oon aina ollu sellanen ihminen ja tuun aina olemaanki. Mikään ei saa mua 
muuttamaan mun elämäntapoja. Mä teen valintani itse vaikka oonki vasta 15-vuotias. En 
tarkota nyt mitään sellasia perhe hössötys juttuja, vaan ystävyys juttuja sun muita. 

Ymmärrän kyllä hyvin, jos joku ei haluu mun kaveri olla. Ei tietenkään oo pakko, mut sen voi 
sanoa mulle sitten suoraan ihan itse. Eniten oon kyllästyny siihen, että luotan mulle tärkeimpiin
ihmisiin tosi paljon. Kuitenki mä oon se joka saa paskan niskaansa sillä, että jos oon jotain 
kertonu ni se kerrotaan eteenpäin ja tulee väärennettynä tarinana takasin mulle. Sitten puol 
Suomea tietää sen väärän jutun minkä mä oon kertonu ja jippii kaikki on ilosia. Tällästä soppaa 
on mun elämä ollu viimeset kaks kuukautta. Menetän ihmisiä sen takia, että muut väärentelee 
näitä asioita.

Ihan selvä juttu on se, että mulle tärkeintä maailmassa on ystävät. Ihmiset, jotka on vierellä 
tapahtu mitä tahansa. Ihmiset, joihin voi luottaa aina. Huonoa tässä on se, että mä en enää 
tiedä keneen mä voin luottaa. Tiedän, että mun ystävät lukee tätä ja ei, en kerjää mitään sääliä 
mun teksteillä. Haluun vaan, että muutki miettii näitä asioita. Asiat on tällä hetkellä vaan niin 
sekasin. Katellaan mikä kaunis päivä palaan taas tänne kirjottamaan, ehkä huomenna, ehkä 
ens viikolla, ehkä en ikinä.

tropiclandia

5h autossa istumista ~ 5h huutamisen, itkemisen ja valituksen kuuntelemista ~ 1h yh kansion 
tekemistä ~ 1½h altaassa lillumista ~ paskalaatusia kuvia ~ liikaa coca colaa ~ paljon hyvää 
ruokaa ~ koti ikävä ~ väsymys ~ tylsyys ~ huomenna nukun pitkään ~ päivällä tuuriin ~ illalla 
kotiin ~ lisää yh työn tekemistä ~ lisää hyvää ruokaa ~ maailman turhin postaus ~ ainii oon 
tropiclandiassa ~ ootan innolla ens viikkoa !

Rakastakaa syksyä edes jotenki, niin mäki yritän tehä.
Rakastakaa teille tärkeimpiä ihmisiä niin paljon kun vaan pystytte, niin mäki aion tehä.
Rakastakaa kaikkea mitä teille on annettu, niin mäki aion tehä.
Olkaa kiitollisia siitä että saatte elää, niin mäki aion olla.
Ainii, muistakaa myös tehä läksyt, niin mäki aion tehä..

 

 

 

sydän lyö bum bum bum

  

Isi kävi Lontoossa ja toi sieltä tuliaisia. Ihan täydellinen toi koru, väri ja sydän ah unelma. Noi on

 kuulemma ihan aitoja helmiä hihi. Suklaa maistuu aina, okeiokei annoin suurimman osan mun

 pikkuveljelle ku toinen pikkuveikka ryöväs siltä toiselta niitä!! Mulla on tosi onnellinen fiilis ja 

oon tosi tyytyväinen, että sain näinki ihanan perheen ja parhaan isin. Vaikka onki taas tää päivä

 menny tapellessa ja huutaessa äipsynkanssa ni emmä silti sitä tarkota että sitä vihaisin. En

 haluu, että mun porukat luulee mua vielä semmoseks pikkukakaraks joka ei ymmärrä mistään

 mitään. Aion kantaa vastuun teoistani ja kestän seuraukset. Tein siis taas tyhmyyksiä ja 

vaikken oikeesti ees mitään pahaa tehty nii multa otettiin skoba pois viikoksi.

 

Otin parit nassukuvat ennenku lähin ulos kattelee kavruja. Näytän ihan oudolta näissä kuvissa, 

en tiiä miks mutta näytän silti. Laatu ei oikeesti oo kuvissa toi mutta muokkasin niitä tollai ni 

aivan sama. Mun pitäs tehä vielä yhet läksyt vaikkei huvittais, ja pitäs nukkuakki joskus 

univelkoja pois. Eihän se onnistu ku aina vaan istun täälä koneella. On ihan tajuton ikävä 

isoveikkaa ja ootan innolla syyslomaa, että pääsen taas tekemää kaikkea hauskaa ihanien 

kanssa. Viikonloppuna onneks pääsee rentoutumaa vaasaa kylpylää porukoittenkans!! 

heinäsaari 12-14.10

Ai mitäkö mun puhelimelle kävi, no tota mä en tiiä oikeestaa itekkää. Vissiinki se laturi 

hommeli sanoi itsensä irti koska ei enää latautunu ni vietiin se huoltoon. Mulle ostettiin erittäin

hieno ja kätevä kapula, tässä löytyyki kaikki toiminnot mitä tarviin. On puhelin ollu mulla ehkä 

viikon suunnilleen ja ehtiny jo hukkua heinäsaareen ja lennelly kauppojen lattioille jne. Asiasta 

kukkaruukkuun tykkäättekö mun koirasta? Hyvä, mäki tykkään. 

Perjantaina pakkasin kamat kasaan ja lähettiin tytsyjenkans heinäsaareen isosleirille. Oli ihan 

tajuttoman mukavaa ja tutustu pariin uuteen ihmiseenki sielä. Ihan randomisti oltiin isolla 

tyttöporukalla samassa kämpässä ja siltä kuulostiki. Nukuttiin Jonnankans samassa sängyssä

 ja viimenen yö seikkailtiin jätkien kämpillä. Ruoka oli tajuttoman pahaa, ei sellasta voi syöttää 

ees porsaille. Meininki oli mahtava ja seura tosi jees. Sai kunnolla jotain muuta ajateltavaa 

hetkeks, eikä tarvinu surustella yksinää jossain nurkassa. Tottakai oli haikeitaki hetkiä, mutta 

tytsyt oli vierellä ni ei hätää. Oon toivottavasti miettiny pääni nyt tarpeeks halki ja päätökseni 

tehty. Ken tietääkään mistä päätöksestä puhun, se selviää ehkä joskus.

 

annan ittestäni kaiken mut tää on niin vaikeet.

 " annan ittestäni kaiken mut tää on niin vaikeet ~ sä olit oikee mulle ja tää tunne, sattuu nähä kun sä pois   meet ~ meil oli hetkemme, ja lupaan muistaa ne. kuva meist yhdessä, tauluun ikuistan sen. ~ miten uskallan enää kehenkään rakastuu? ~

 Elämä menny ihan sekasin parin päivän aikana. Maailman rakkaimman ihmisen menettäminen ja ikuinen pelon tunne ei tunnu hyvältä just nyt. Toisaalta ajattelen asioita positiivisesti ja toivon, että päätökset on ollu oikeita tähän mennessä. Seuraukset ei oo mitkään parhaimmat, mutta oon vahva ja kestän kyllä. Puran pahaa oloa muihin ihmisiin, toisaalta taas pidän asioita niin kauan sisälläni, että on pakko itkeä ja huutaa ne ulos. Sisältäpäin aivan tyhjä ja olo on ku ois katujyrän alle jääny. Siinä syyt miksi täällä ollu niin hiljasta. Ehkä joku ymmärtää, joku ei. Vietin mun elämän parhaimmat päivät, joita kesti n.4kuukautta. Kultaset muistot on ainuut mitä on jäljellä siitä kaikesta, mutta en muistele mitään pahalla. 

Toisaalta oli ihan täydellinen viikonloppu vaikka tapahtuki paljon vastoinkäymisiä. Tajusin kuinka paljon mulla on ystäviä, jotka merkkaa mulle enemmän ku mikään muu. Tajusin miten paljon voin menettää omien tyhmyyksien takia ja tajusin miten paljon harmia oon omaa elämääni saanu aikaan. Oon kyllä viettäny ihan täydellisiä päiviä tässä viime aikoina mulle tärkeitten ihmistenkanssa. Taas on parhaimmat kaverit vierellä, jotka tukee ja piristää aina. Rakastan syksyä, noita värejä ja sitä rauhallisuuden tunnetta mikä tulee ku yksin kävelee tuola kaduilla. Toivon, että saan pian mun elämän takasin raiteilleen ja voin jatkaa edes jotenki normaalisti eteenpäin.