annan ittestäni kaiken mut tää on niin vaikeet.

 " annan ittestäni kaiken mut tää on niin vaikeet ~ sä olit oikee mulle ja tää tunne, sattuu nähä kun sä pois   meet ~ meil oli hetkemme, ja lupaan muistaa ne. kuva meist yhdessä, tauluun ikuistan sen. ~ miten uskallan enää kehenkään rakastuu? ~

 Elämä menny ihan sekasin parin päivän aikana. Maailman rakkaimman ihmisen menettäminen ja ikuinen pelon tunne ei tunnu hyvältä just nyt. Toisaalta ajattelen asioita positiivisesti ja toivon, että päätökset on ollu oikeita tähän mennessä. Seuraukset ei oo mitkään parhaimmat, mutta oon vahva ja kestän kyllä. Puran pahaa oloa muihin ihmisiin, toisaalta taas pidän asioita niin kauan sisälläni, että on pakko itkeä ja huutaa ne ulos. Sisältäpäin aivan tyhjä ja olo on ku ois katujyrän alle jääny. Siinä syyt miksi täällä ollu niin hiljasta. Ehkä joku ymmärtää, joku ei. Vietin mun elämän parhaimmat päivät, joita kesti n.4kuukautta. Kultaset muistot on ainuut mitä on jäljellä siitä kaikesta, mutta en muistele mitään pahalla. 

Toisaalta oli ihan täydellinen viikonloppu vaikka tapahtuki paljon vastoinkäymisiä. Tajusin kuinka paljon mulla on ystäviä, jotka merkkaa mulle enemmän ku mikään muu. Tajusin miten paljon voin menettää omien tyhmyyksien takia ja tajusin miten paljon harmia oon omaa elämääni saanu aikaan. Oon kyllä viettäny ihan täydellisiä päiviä tässä viime aikoina mulle tärkeitten ihmistenkanssa. Taas on parhaimmat kaverit vierellä, jotka tukee ja piristää aina. Rakastan syksyä, noita värejä ja sitä rauhallisuuden tunnetta mikä tulee ku yksin kävelee tuola kaduilla. Toivon, että saan pian mun elämän takasin raiteilleen ja voin jatkaa edes jotenki normaalisti eteenpäin.