kukaan ei ole täydellinen

Ketkä ihmiset merkitsee oikeesti jotain mun elämässä, keitä mä ihan oikeesti tarviin, ketkä ansaitsee olla mun 
ystäviä, ketkä osaa olla aina se tuki ja turva, KUKA on se joka satuttaa ja saa mut miettimään näitä asioita.

Tästä on tullu taas yhtä helvettiä, joojoo tiiän ettei mun pitäis tänne avautua, mutta mähän
saan kirjottaa tänne ihan mitä mua huvittaa ilman, että kellään on siihen mitään sanomista.
Jos niin häiritsee niin älä lue tätä tekstiä. Nyt tulee jotain niin sekavaa, mutta asiaa silti.

Viime päivinä, oon tosissani alkanu miettiä tätä kysymystä. Miksi mä menetän sen kaiken mikä 
on mulle tärkeintä? Todellisuudessa, oon tosi positiivinen ja ilonen ihminen. Koitan saada
kaikista asioista ne positiiviset puolet esiin. Ne, jotka tuntee mut parhaiten ni tietää mitä 
tarkotan. Osaan olla oikeesti tosi itsekäs, mut en haluu kellekkään mitään pahaa. En haluu olla 
huono ystävä. Aion olla se ihminen, keneen voi oikeesti luottaa ja kuka pysyy vierellä tapahtu 
mitä tahansa. Oon aina ollu sellanen ihminen ja tuun aina olemaanki. Mikään ei saa mua 
muuttamaan mun elämäntapoja. Mä teen valintani itse vaikka oonki vasta 15-vuotias. En 
tarkota nyt mitään sellasia perhe hössötys juttuja, vaan ystävyys juttuja sun muita. 

Ymmärrän kyllä hyvin, jos joku ei haluu mun kaveri olla. Ei tietenkään oo pakko, mut sen voi 
sanoa mulle sitten suoraan ihan itse. Eniten oon kyllästyny siihen, että luotan mulle tärkeimpiin
ihmisiin tosi paljon. Kuitenki mä oon se joka saa paskan niskaansa sillä, että jos oon jotain 
kertonu ni se kerrotaan eteenpäin ja tulee väärennettynä tarinana takasin mulle. Sitten puol 
Suomea tietää sen väärän jutun minkä mä oon kertonu ja jippii kaikki on ilosia. Tällästä soppaa 
on mun elämä ollu viimeset kaks kuukautta. Menetän ihmisiä sen takia, että muut väärentelee 
näitä asioita.

Ihan selvä juttu on se, että mulle tärkeintä maailmassa on ystävät. Ihmiset, jotka on vierellä 
tapahtu mitä tahansa. Ihmiset, joihin voi luottaa aina. Huonoa tässä on se, että mä en enää 
tiedä keneen mä voin luottaa. Tiedän, että mun ystävät lukee tätä ja ei, en kerjää mitään sääliä 
mun teksteillä. Haluun vaan, että muutki miettii näitä asioita. Asiat on tällä hetkellä vaan niin 
sekasin. Katellaan mikä kaunis päivä palaan taas tänne kirjottamaan, ehkä huomenna, ehkä 
ens viikolla, ehkä en ikinä.